Narratiivisuus eli kerronnallisuus on yksi tapa oppia. Ihminen samaistuu ja peilaa usein omaa identiteettiään toisten elämäntarinoihin. Kevään ensimmäiselle kasvatustieteen luennolle olimme valmistaneet sivun esityksen omasta opettajuuden kasvutarinasta.
Tarinoiden purkutilanne oli keskusteluhetki, jossa istuttiin piirissä ja jokainen vuorollaan kertoi oman tarinansa. Tuntui, että ensimmäistä kertaa oppi tuntemaan kanssa opiskelijoita. Mutta ennen kaikkea oppi myös itsestään. Se oli ainakin tavoite.
Ryhmän vetäjä huomioi tarinoista sen, ettei kenenkään tarinassa ollut tilannetta, jossa hän olisi jo varhaisessa lapsuudessa päättänyt tai halunnut ruveta opettajaksi. Näyttää, että ammatillisessa opettajakoulutuksessa kypsytellään elämänkokemusta omaavia aikuisia opettajaopiskelijoita.
Oma huomioni oli, että aikuisopiskelijat omaavat rikkaan elämänkaaren. Elämä on jo potkinut päähän ja kutsumus on usein jäänyt siinä melskeessä sivurooliin.
Opettajan päiväkirja 